Kansan kolme periaatetta. Nationalismi 6.

Hyvät herrat!

Aiheeni on tänään, kuinka palautamme kansankuntamme aseman. Tämän kysymyksen tarkastelussa emme voi unohtaa mitä aiemmilla luennoilla on puhuttu, sitä mikä on kansakuntamme nykyinen asema ja sitä millainen kansojen tilanne nykyisessä maailmassa on.

Miksi Kiina saavutti niin hienon aseman ja sitten "putosi kymmenentuhatta jalkaa yhdessä pudotuksessa"? Pääasiallisesta syystä olemme jo keskustelleet ja se on, että koska olemme kadottaneet kansallishenkemme on valtiomme päivä päivältä rappeutunut. Niinpä, jos haluamme palauttaa kansakuntamme aseman meidän on ensin uudelleen herätettävä kansallinen henkemme. Sen herättämiseksi meidän on täytettävä kaksi ehtoa. Ensin meidän on tajuttava kuinka vaaranalainen asemamme nykyisessä maailmassa on. Ja toiseksi vaaran tietäessämme hyödyntää Kiinan muinaisia, sosiaalisia ryhmiä kuten perheitä ja klaaneja ja yhdistää ne yhdeksi, suureksi kansalliseksi ryhmäksi. Kun se on saavutettu ja meillä on 400 miljoonamme voima ei ole väliä kuinka huono ja alhainen nykyinen asemamme on. Me pystymme nostamaan sitä. Joten tietää ja yhdistyä ovat kaksi välttämättömyyttä nationalismimme herättämiseksi. Kaikkien teidän tultua tietoiseksi näistä välttämättömyyksistä teidän on julistettava ne 400 miljoonalle koko maassa, kunnes kaikki ymmärtävät ne. Sitten voimme aloittaa kansallisen henkemme uudelleen herättämisen. Vanha kansallinen henkemme on unessa ja meidän on herätettävä se ja silloin nationalismimme alkaa herätä sen mukana. Kun se on herätetty meidän on siirryttävä askel eteenpäin ja tutkittava kuinka voimme palauttaa kansakuntamme aseman.

Kiina ei saavuttanut mennyttä suuruuttaan kulkemalla vain yhtä tietä. Yleensä kansakunta vahvistuu ensin sotilaallista voimaansa kasvattamalla, sitten kehittämällä kulttuurinsa eri muotoja, mutta mikäli kansakunta ja valtio aikovat säilyttää asemansa on moraalinen luonne tärkeä. Vain tavoittelemalla korkeaa moraalin tasoa valtio voi toivoa hallitsevansa kauan ja säilyä rauhan tilassa. Vaikka mongolit Sung-dynastian aikana valloittivat Kiinan, niin kiinalaisen rodun korkeampi moraali aiheutti sen, että mongolit haihtuivat Kiinaan, kiinalaisten sekaan. Ja näin kävi mantsujenkin kanssa. Vaikka Kiina hävisi heille kahdesti Ming-dynastian aikana he sulautuivat kiinalaisiin. Korkeasta moraalisesta tasostamme johtuen emme ole ainoastaan selvinneet valtion tuhosta vaan meillä oli myös voimaa sulattaa muita rotuja. Asian ydin on siinä, että mikäli haluamme palauttaa rotumme aseman, sen ohella, että yhdistymme yhdeksi, suureksi kansakunnaksi meidän täytyy ensin palauttaa muinainen moraalimme. Sitten, ja vasta sitten, me voimme keskustella miten asema, joka meillä kerran oli voidaan palauttaa.

Kiinan vanhat moraaliset standardit eivät vielä ole kadonneet Kiinan kansan näköpiiristä. Ensin tulevat lojaalisuus ja vanhempien kunnioitus; sitten ystävällisyys ja rakkaus; luotettavuus ja oikeus; sitten harmonia ja rauha. Kiinalaiset puhuvat yhä näistä muinaisista luonteenpiirteistä. Johtuen siitä, että olemme muukalaisrotujen hallitsemia ja koska vieras kulttuuri on alkanut levittää vaikutustaan kaikkialle Kiinaan on se osa, joka on myrkyttynyt uudesta kulttuurista alkanut hyljeksiä vanhaa moraalia väittäen, että uusi kulttuuri tekee vanhan moraalin tarpeettomaksi. He eivät ymmärrä, että se mikä on hyvää menneisyydessämme täytyy säilyttää ja pois on heitettävä vain se mikä on huonoa. Kiina on nykyään vanhojen ja uusien virtausten ristivedossa. Suuret joukot meidän ihmisiämme ovat sen vuoksi täysin neuvottomia mitä virtauksia he seuraisivat.

Muutama päivä sitten olin maaseudulla ja kävin muinaisessa temppelissä. Mennessäni sisimpiin huoneisiin lepäämään, näin oikealla "Vanhempien kunnioituksen" - merkin, mutta vasemmalla puolella, jolla pitäisi olla "Lojaalisuuden" - merkki oli pelkkää tyhjää*. Olen nähnyt tämän useammin kuin kerran. Monet muinaiset tai perhetemppelit ovat samassa kunnossa. "Vanhempien kunnioituksen" - merkki oli kuitenkin erittäin suuri ja "Lojaalisuuden" - merkki vaikutti raaputetun pois vasta hiljattain. Se saattoi olla maalaisväen itsensä työtä tai temppelissä majailevien sotilaiden työtä. Joka tapauksessa olen nähnyt saman "Lojaalisuus" - merkin pois raaputtamisen monissa sellaisissa temppeleissä, jotka eivät toimi sotilaiden asuinmajoina. Tästä näkyy tietyntyyppisten ihmisten nykyinen ajattelutapa: koska meillä on tasavalta, niin meidän ei tarvitse välittää lojaalisuudesta. Sanotaan, että vanhoina aikoina lojaalisuutta osoitettiin ruhtinaille ja koska demokratiassa ei ole ruhtinaita ei lojaalisuus ole tarpeen ja sen voi siirtää syrjään. Tuollainen väite johtuu väärinymmärryksestä. Me emme tietenkään tarvitse ruhtinaita tässä maassa, mutta ilman tietyn tyyppistä lojaalisuutta emme voi tulla toimeen. Jos sanomme, että lojaalisuus on tänään vanhanaikaista niin entäpä silloin kansakunta? Emmekö voi osoittaa lojaalisuutta kansakuntaa kohtaan? Emme tietenkään voi puhua lojaalisuudesta ruhtinaille, mutta entäpä lojaalisuus kansalle ja meidän asiallemme? Kun sitoudumme tehtävään meidän ei pidä horjua ensimmäisestä viimeiseen kunnes tehtävä on tehty ja mikäli epäonnistumme meidän ei pidä epäröidä uhrata omia elämiämme. Lojaalisuus on sitä. Muinainen opetus lojaalisuudesta vei tuon äärimmilleen tarkoittaen uhrauksella kuolemaa. Sen väittäminen, että koska muinainen lojaalisuus johtui kuninkaista, eikä meillä enää ole kuninkaita joten lojaalisuus on turhaa ja voimme tehdä mitä tahdomme on täydellisen väärin. Nykyään jokainen demokratiasta puhuva rikkoo perinteisiä moraalisääntöjä ja syy on juuri tuossa väärinkäsityksessä. Demokratiassa on kuitenkin se järjellinen syy miksi meidän edelleen pitää osoittaa lojaalisuutta. Sitä ei osoiteta ruhtinaille vaan kansakunnalle ja kansalle. Lojaalisuuden 400 miljoonalle pitää luonnollisesti olla suurempaa ja paljon korkeammalla tasolla kuin lojaalisuuden yhdelle ihmiselle, joten sanon, että hienoa moraalista arvoa, lojaalisuutta pitää edelleenkin vaalia.

*Vanhempain kunnioitus hsiao ja lojaalisuus chung liitetään käytännössä aina saman hyveen määreiksi. Isän ja pojan välillä määreenä ( merkkinä ) on hsiao ja keisarin ja hallintomiesten chung.

Vanhempien kunnioitus on Kiinalle vielä luonteenomaisempaa. Sen harjoittamisessa olemme menneet huomattavasti pidemmälle, kuin muut kansakunnat. Sellaisena kuin se esitetään "Perheellisten velvollisuuksien kaanonissa" se kattaa lähes kaikki inhimilliset toiminnot, jokaista näkökohtaa käsitellen. Mikään toinen kansakunta ei ole tähän päivään mennessä tuottanut niin täydellistä ylistystä perheellisille arvoille. Vanhempien kunnioitus on edelleen välttämätöntä. Mikäli kansa demokratiassa pystyisi osoittamaan lojaliteettia ja vanhempien kunnioitusta niiden rajoille asti valtiomme kukoistaisi luonnostaan.

Ystävällisyys ja rakkaus ovat myös osia Kiinan korkeasta moraalista. Kukaan muu ei ole puhunut menneisyydessä rakkaudesta niin hyvin kuin Motze. Hänen "Rakkaus ilman syrjintää" on sama asia kuin Jeesuksen "universaali rakkaus." Muinaiset liittivät rakkauden hallitukseen sanoen "rakasta kansaa kuten lapsiasi" ja "ole ystävällinen kaikille ihmisille ja rakasta kaikkia luotuja." Rakkaudella oli tapana kukoistaa kaikissa velvollisuuksissa mistä näemme kuinka hyvin muinaiset tekivät ystävällisyyden ja rakkauden käytännön läheisiksi. Ulkomaisen valloituksemme alettua monet ovat ajatelleet, että kiinalainen idea rakkaudesta ja ystävyydestä on alempiarvoinen ulkomaisten idean rinnalla, koska ulkomaiset ovat, perustamalla kouluja ja sairaaloita, opettaen ja parantaen kiinalaisia osoittaneet ystävällisyyttä ja rakkautta. Ystävällisyyden ja rakkauden käytännön ilmauksissa Kiina todella näyttää olevan muita kansankuntia jäljessä. Syy on se, että olemme olleet vähemmän aktiivisia noiden hyveiden esiin tuomisessa. Silti ystävällisyys ja rakkaus ovat vanhoja kiinalaisia luonteenpiirteitä ja muita maita tutkiessamme meidän pitäisi ottaa oppia heidän käytännön toimistaan, herättää uudelleen oma ystävällisyytemme ja rakkautemme, vanhan Kiinan henki, ja laittaa ne loistamaan vielä suuremmassa kunniassa.

Luotettavuus ja oikeus. Muinaisessa Kiinassa puhuttiin aina luotettavuudesta suhteessa vieraisiin maihin ja luotettavuudesta kanssakäymisessä ystävien kanssa. Oman näkemykseni mukaan luotettavuutta on Kiinassa harjoitettu paremmin kiinalaisten kuin ulkomaalaisten toimesta. Tämä voidaan nähdä liikesuhteissa: Kiinalaiset eivät niissä käytä kirjallisia sopimuksia. Sanallinen sopimus, johon itsestään selvästi luotetaan, riittää täysin. Niinpä silloinkaan, kun tilaa tavaraa Kiinasta ei mikään sopimus ole tarpeellinen, tehdään vain yksinkertainen merkintä kirjaan ja kauppa on sillä selvä. Tämän tuloksena ulkomaalaiset, jotka ovat tehneet liiketoimia Kiinan sisämaassa puhuvat poikkeuksetta kiinalaisista hyvin arvostaen. He sanovat, että kiinalainen pitää sanansa paremmin kuin ulkomaalainen sopimuksensa.

Oikeus. Suurimpina voiman päivinään Kiina ei täysin tuhonnut yhtään toista valtiota. Tarkastellaan vaikka Koreaa: Se oli aiemmin Kiinan alusmaa nimellisesti, mutta silti todellisuudessa itsenäinen kansakunta. Kiina oli vahva valtio tuhansia vuosia, silti Korea jatkoi olemassaoloaan. Japani on ollut vahva valtio vasta reilut 20 vuotta ja Korea on jo tuhottu. Tästä näkee, että Japanissa luotettavuuden- ja oikeudentunto on alhaisempi kuin Kiinassa ja, että Kiinan moraaliset standardit ovat kehittyneet muiden kansakuntien yläpuolelle.

Kiinalla on vielä yksi loistava hyve: rakkaus harmoniaan ja rauhaan. Tämän päivän valtioiden joukossa vain Kiina yksin saarnaa rauhaa, muiden maiden puhuessa sodan termein ja edistäessä valtioiden tuhoamista imperialismin kautta. Intensiivinen rakkaus rauhaan, joka on ollut kiinalaisten ominaisuutena nämä tuhannet vuodet, on ollut luonnollinen asennoitumisemme. Henkilökohtaisissa suhteissa laitetaan suurta painoa "vaatimattomuudella ja hienotunteisuudelle". Vanha sanonta hallinnossa kuului: "Hän, joka ei iloitse ihmisen tappamisesta voi yhdistää kaikki ihmiset." Kaikki tällainen on vierasta ulkomaalaisille. Kiinan vanhat hyveet lojaalisuus, vanhempien kunnioitus, ystävällisyys, rakkaus, luotettavuus ja vastaavat ovat luonnostaan ylivertaisia ulkomaisiin hyveisiin nähden, mutta ihmisten moraalisessa laadussa rauhan suhteen me ylitämme vielä suuremmin muiden maiden ihmiset. Tämä erityinen ominaisuus on kansakuntamme henki eikä meidän pidä ainoastaan varjella sitä vaan saattaa se loistamaan vielä kirkkaampana hohteena. Siten meidän kansallinen asemamme tulee palautetuksi.

Meidän ei pidä herättää henkiin ainoastaan vanhaa moraaliamme, vaan myös vanhat opetuksemme. Jos tahdomme uudelleen saavuttaa kansallisen hengen on myös vanha opetus herätettävä niiden moraalisten ihanteiden kera, jotka ennen omistimme. Millaista muinainen opetus sitten oli? Humanististen valtioteorioiden joukossa Kiinan poliittisella filosofialla on korkea asema. Ajattelemme, että Euroopan ja Amerikan valtiot ovat viime vuosina edenneet suurin askelin eteenpäin, mutta silti heidän uusi kulttuurinsa ei ole niin täydellinen ja kattava, kuin meidän vanha poliittinen filosofiamme. Kiinalla on erityinen poliittinen filosofia, joka on niin systemaattinen ja niin selkeä, että mikään mitä ulkomainen valtiomies on puhunut ei vedä sille vertoja. Sen voi löytää "Suuresta opista": "Tutki asioiden luontoa, laajenna tietoisuuden rajoja, esitä tarkoitus vilpittömästi, saata mieli järjestykseen, harjoita henkilökohtaisia hyveitä, hallitse perhettä, hallinnoi valtiota, rauhoita maailma." Tämä kehottaa ihmistä etenemään sisäisestä ulkoiseen, aloittamaan omasta sisäisestä luonnostaan ja olemaan luovuttamatta ennen kuin maailmassa on rauha. Tuollaista syvää, kaikenkattavaa logiikkaa ei ole löytänyt tai puhunut yksikään ulkomainen poliittinen filosofi vaan se on kiinalaiselle filosofialle ominainen kultajyvä valtiollisesta filosofiasta, joka ansaitsee tulla suojelluksi.

Periaatteet "saata mieli järjestykseen, esitä tarkoitus vilpittömästi, harjoita henkilökohtaisia hyveitä, hallitse perhettä" kuuluvat luonnollisesti moraalin kentälle, mutta tänä päivänä olisi vielä sopivampaa käsitellä niitä tiedon asioina. Vaikka esi-isämme harjoittivat voimiaan moraalin saralla, niin silti nationalismimme katoamisen myötä myös todellinen oppimisen henki on sekin kadonnut. Tavalliset ihmiset, jotka opiskelevat klassikoita käyttävät usein noita siteeraamiani käsitteitä tavanomaiseen tapaan, mutta he toistavat sanoja etsimättä niiden todellista merkitystä ja tajuamatta lainkaan niiden syvempää merkitystä. Tieto siitä kuinka "saattaa mieli järjestykseen ja esittää tarkoitus vilpittömästi" pulppuaa sisäisestä kontrollista ja se on vaikeasti selitettävissä. Sung ajan oppineet keskittivät suuren huomion tähän mielen harjoitukseen ja kun tutkimme heidän kirjojaan näemme kuinka hyvin he ovat onnistuneet. "Henkilökohtaisten hyveiden harjoittaminen, perheen hallitseminen ja valtion hallinnoiminen" ovat kuitenkin ulkoisia saavutuksia, joita emme vielä ole saavuttaneet. Ainakaan näkyvästi me emme ole onnistuneet niissä viimeisiin satoihin vuosiin. Sen seurauksena emme voi hallita omaa maatamme ja ulkomaalaiset, huomatessaan, että emme pysty sitä tekemään haluavat tulla ja pystyttää kansainvälisen hallinnon meitä hallitsemaan.

Miksi emme itse voi hallita Kiinaa? Mikä paljastaa tuon tosiasian ulkomaalaisille? Oman mielipiteeni mukaan ulkomaalaisilla ei ole mitään tietoa siitä hallitsemmeko perheitämme hyvin, mutta he ovat täysin tietoisia siitä, että meiltä hyvin pitkälle on kadoksissa henkilökohtainen kulttuurimme. Kaikista kiinalaisen sanoista ja teoista paistaa hienostuneisuuden puute ja pelkästään yksi kontakti kiinalaiseen ihmiseen riittää paljastamaan tämän ulkomaalaiselle.

Konfutse sanoi: "Jos matto ei ole suorassa, älä istuudu alas", mikä osoittaa kuinka paljon henkilökohtaiseen kulttuuriin pitäisi kiinnittää huomiota jo niinkin pienissä asioissa, kuin istuminen ja seisominen. Sung - ajan konfutselaiset oppineet olivat vielä tarkempia "mielen järjestykseen saattamisessa, tarkoituksen vilpittömässä esittämisessä ja henkilökohtaisten hyveiden harjoittamisessa", mutta nykypäivän kiinalaiset eivät juuri omista näille asioille ajatustakaan. Tämän tuloksena, vaikka meillä on viisaus siitä kuinka "harjoittaa henkilökohtaisia hyveitä, hallita perhettä, hallinnoida valtiota ja rauhoittaa maailma" niin välittömästi, kun ulkomaiset tapaamat meidät he sanovat, että olemme barbaarisia eivätkä he viitsi opiskella syvemmin meidän sivistystämme. Russelin kaltaisten filosofien ollessa poikkeuksena ei yksikään ulkomaalainen voi ensimmäisellä silmäyksellä ymmärtää Kiinan sivilisaatiota ja vain ne, jotka ovat viettäneet kymmenen tai useampia vuosia Kiinassa voivat arvostaa sen pitkäikäistä kulttuuria. Mikäli jokainen omistautuisi edes jossain määrin systemaattisin harjoituksin kehittämään omaa henkilökohtaista kulttuuriaan - "anna sisäisen luonteen ilmetä teoissa" - pitäen huolta pienimmistäkin käytösseikoista, niin ulkomaalaiset eivät kohdatessa tylysti kohtelisi meitä mielensä mukaan vaan silloin he varmasti kunnioittaisivat meitä. Siksi puhun tänään henkilökohtaisesta kulttuurista. Nuorten miesten pitäisi varmasti oppia ulkomaalaisten nykyaikaisesta kulttuurista, mutta ensimmäiseksi kehittää henkilökohtaista kulttuuriaan. Vasta sitten he voivat puhua "perheen hallitsemisesta ja valtion hallinnoimisesta." Hallinto kehittyy nykyään kaikissa maailman maissa, vain Kiinassa me menemme taaksepäin. Onko syy pelkästään se, että olemme ulkomaiden poliittisen ja taloudellisen hallinnon alla? Sekin, mutta jos etsimme perustavinta syytä niin huomaamme, että se on kiinalaisten kyvyttömyys harjoittaa henkilökohtaisia hyveitä. Me näytämme unohtaneen kuinka muinaiset oppineet muodostivat henkilökohtaisen kulttuurin "mielen järjestykseen saattamisesta, tarkoituksen vilpittömästä esittämisestä, asioiden luonteen tutkimisesta ja tietoisuuden rajojen avartamisesta." Kuinka terävää opetusta ja kuinka laaja-alaista filosofiaa! Ja se on Kiinan muinaista viisautta. Mikäli nykyään haluamme hallita perheitämme ja hallinnoida valtiotamme emmekä olla ulkomaisen hallinnon alamaisia meidän pitää aloittaa henkilökohtaisesta kulttuuristamme, meidän täytyy palauttaa Kiinan muinainen viisaus ja laaja-alainen filosofia ja sitten voimme herättää uudelleen hengen ja palauttaa Kiinan aseman Kansakuntana.

Muinaisten opetusten lisäksi meillä on muinaiset voimamme. Nähdessään nykypäivän ulkomaalaisten kehityksen teknologiassa ja heidän nykyaikaisten tieteidensä upean kehityksen kiinalaiset luonnollisesti ajattelevat, että meidän kykymme ovat vähäisempiä kuin ulkomaalaisten. Mutta entä Kiinan kyvyt tuhansia vuosia sitten? Vanhoina aikoina kiinalaiset olivat ylivertaisia ulkomaalaisiin nähden. Jotkut niistä asioista, jotka nykyään ovat lännessä arvostetuimpia on kehitetty muinaisessa Kiinassa. Esimerkiksi vaikka kompassi, jota ilman tänä laivauksen kulta-aikana ei tultaisi hetkeäkään toimeen. Se on kehitetty Kiinassa tuhansia vuosia sitten. Kiinalaiset eivät olisi voineet kehittää kompassia ilman jonkinlaisia kykyjä ja se, että ulkomaalaiset vieläkin käyttävät kompassia, joka Kiina käytti kaukaisessa menneisyydessä, osoittaa, että kiinalaiset kyvyt ovat ylivertaisia. Toinen asia, jolla on äärimmäisen suuri merkitys sivilisaatiolle on painotaito. Nykyaikainen painotaito pystyy lännessä tuottamaan kymmeniä tuhansia sanomalehtiä tunnissa. Silti painotaidon kehitys alkaa hyvin aikaisista kiinalaisista keksinnöistä. Ja edelleen posliiniastiastot, joita ihmiskunta käyttää päivittäin ja joka on kiinalainen keksintö ja kiinalainen erityistuote. Ulkomaiset yrittävät yhä imitoida sitä, mutta eivät saavuta samaa herkkyyttä ja kauneutta. Nykyaikaisissa sodissa savutonta ruutia käytetään, mutta sekin on kehitetty mustasta ruudista, joka keksittiin Kiinassa. Nämä kolme tärkeää ja arvokasta keksintöä - kompassi, painotaito, ruuti - tunnetaan ja niitä käytetään länsimaissa ja ne ovat syitä heidän suuruuteensa.

Ruuan, vaatetuksen, asumisen ja viestinnän aloilla Kiina on myöskin tarjonnut monia keksintöjä ihmiskunnan käyttöön. Kiina on löytänyt teelehtien käytön ja ne ovat yksi nykyisen maailman välttämättömyyksiä. Tänään länsimaat kehittelevät teelehtien käyttöä ja tekevät niistä korvikkeita alkoholille. Tee auttaa irtautuman juopottelun paheesta ja se tuo monia muitakin hyötyjä ihmiskunnalle. Vaatetuksessa ulkomaiset antavat suurinta arvoa silkistä valmistetuille vaatteille ja silkin käyttö on kasvussa päivittäin. Silkin kehtäävä silkkimato löydettiin kiinassa tuhansia vuosia sitten. Rakentamisessa ulkomaisten nykyaikaiset rakennukset ovat tietenkin täydellisiä kaikin tavoin, mutta monet rakentamisen perusteet ja sen tärkeät osat ovat kiinalaisten ensimmäisinä kehittämiä. Holvikaarisia ovia esimerkiksi oli Kiinassa ennen kuin missään muualla. Entä jos tutkii liikenneväylien kehitystä: länsimaiset ajattelevat, että heidän riippusiltansa ovat äärimmäisen nykyaikaista insinööritekniikkaa ja suuren kansallisen kyvyn tuloksia. Kuitenkin ne ulkomaalaiset, jotka matkailevat Kiinan sisäosissa ja saavuttavat Tiibetin ja Setsuanin rajat näkevät kiinalaisten nousevan korkeille vuorille ja ylittävän syviä jokia juurikin riippusiltojen avulla. Silloin he tajuavat, että riippusillat on kehitetty Kiinassa, eikä lännessä kuten he olivat kuvitelleet. Kaikesta tästä voi nähdä, että muinainen Kiina ei ollut vailla kykyjä, mutta nämä voimat on myöhemmin hukattu ja nykyään kansallinen asemamme on vaarantunut. Mikäli haluamme palauttaa aiemman asemamme, meidän täytyy myös herättää muinaiset kykymme.

Mutta vaikka onnistuisimme herättämään muinaisen moraalin, oppineisuuden ja voiman emme silti olisi nykyaikaisessa maailmassa kyvykkäitä saavuttamaan ensimmäistä asemaa kansakuntien joukossa. Jos onnistumme tuottamaan uudeksi kansallisen perintömme sellaisena kuin se oli silloin, kun Kiina esi-isiemme aikana hallitsi maailmaa, niin meidän täytyy silti oppia Euroopan ja Amerikan vahvat puolet ennen kuin kehitymme samalle tasolle heidän kanssaan. Ellemme opiskele ulkomaiden parhaita puolia me taannumme. Oman hienon tiedollisen perintömme, ja siihen yhdistettynä kansallisen älykkyytemme, avulle meille pitäisi olla täysin mahdollista omaksua parhaat puolet ulkomailta. Lännen vahvin puoli on tiede. Se on ollut satoja vuosia kehityksen tilassa, mutta on lähtenyt nopeaan kehitykseen vasta viimeisen puolen vuosisadan aikana. Tieteen kehitys on tehnyt ihmiselle mahdolliseksi "kaapata luonnon voimat" ja tehdä se mitä luonnonvoimat ovat tehneet.

Sähkö on viimeksi löydetty luonnonvoima. Ennen voima saatiin hiilestä, jota polttamalla kehitettiin konevoimaa. Nyt läntinen tiede on kehittynyt seuraavaan aikaan, sähkön aikaan. USA:n maaperällä on käynnissä valtava hanke maan kaikkien tehtaiden linkittämiseksi yhteen sähkövoimaa tuottavaan järjestelmään. Koska maassa on tuhansia tehtaita, niin mikäli jokainen niistä joutuisi pyörittämään omaa generaattoria hiiltä polttamalla tarvittaisiin valtavat määrät hiiltä ja työvoimaa. Tästä tehtaiden raskaasta hiilen kulutuksesta johtuen edes maan sadattuhannet mailit rautateitä eivät pystyisi toimittamaan tarvittavaa hiilimäärää. Mikä taas johtaa siihen, että rautatiet eivät pysty toimittamaan maataloustuotteita tarpeeksi laajoille markkinoille. Koska hiilen käyttö aiheuttaa kaksi noin pahaa ongelmaa Yhdysvallat suunnittelee nyt suurta keskusvoimalaa, joka yhdistäisi tuhansia tehtaita samaan järjestelmään. Jos tämä suunnitelma toteutuu niin silloin kaikkien tehtaiden voimalat voidaan korvata yhdellä keskusvoimalalla. Yksittäisen tehtaan ei tarvitse käyttää hiiltä, eikä työvoimaa tulen ylläpitämiseen vaan se kaikki voidaan korvata yhdellä kuparijohdolla, joka tuo tarvittavan tehon. Tuon järjestelmän etuja voi kuvailla satojen tähän luentosaliin kokoontuneiden ihmisten kautta. Mikäli meillä kaikilla olisi oma kattila ruuanlaittoon se olisi hankalaa ja tuhlailevaista, mutta jos liittyisimme yhteen ja tekisimme ruokamme isossa padassa niin se olisi paljon mukavampaa ja taloudellisempaa. Yhdysvallat harkitsee juuri tätä ideaa, kaikkien tehtaidensa liittämistä yhteen suureen sähköverkkoon. Kiinan ei kannatakaan aloittaa oppimistaan lännen vahvoista puolista hiilen käytöstä vaan sähkön käytöstä, ja rakentaa yksi toimiva voima koko maalle. Tämän kaltaista oppimista voidaan verrata siihen mitä sotilaat kutsuvat rintamahyökkäykseksi "leikata ja iskeä etenevään voimaan." Jos pystymme oppimaan kehittyneimmältä osalta, niin ehkä emme kymmenessä vuodessa ole edellä muita kansakuntia, mutta ainakin samassa tahdissa heidän kanssaan.

Meidän on napattava kiinni lännen etulinjasta, jos haluamme heidän tasolleen, eikä ajaa heitä takaa. Esimerkiksi tieteessä tämä merkitsee 200 vuoden ajan säästämistä. Me olemme tänään sellaisessa tilanteessa, että mikäli vielä jatkamme horjumista, emmekä omistaudu kamppailulle ja pysymme tietämättöminä siitä, kuinka palautamme valtiomme aseman , niin maamme tulee tuhoutumaan ja rotumme pyyhitään olemattomiin lopullisesti. Mutta nyt kun tiedämme miten sen teemme niin meidän tulee seurata maailman virtauksia opiskella länsimaiden parhaat puolet. Silloin me varmasti tulemme menemään ohi muiden maiden sillä "viimeinen tulee ensimmäiseksi." Vaikka olemme taantuneet useita vuosisatoja, niin nyt ottaa ainoastaan muutamia vuosia päästä tasoihin muun maailman kanssa. Japani on hyvä esimerkki. Sen kulttuuri kopioitiin aikanaan Kiinasta ja se oli paljon omamme alapuolella, mutta nykyisin Japani on opiskellut ainoastaan Euroopan ja Amerikan sivilisaatioita ja muutamassa vuosikymmenessä siitä on tullut yksi maailman suurvaltoja. En usko, että olisimme älyllisesti japanilaisten alapuolella, joten meille pitäisi nyt olla helpompaa oppia länneltä, kuin Japanilla oli ennen. Seuraavat kymmenen vuotta ovat siis meille kriittinen ajanjakso: jos voimme japanilaisten tapaan herätä eloon ja aloittaa erittäin rehellisen yrityksen nostaa kansakuntamme asemaa, niin kymmenessä vuodessa voimme irtautua ulkomaiden poliittisesta ja taloudellisesta kontrollista ja ulkomaalaisen väestön kasvun paineesta, sekä kaikista muistakin uhista, jotka nyt ovat päällämme.

Mitä sitten, kun Kiina on saavuttanut sen tason? Yleinen sanonta vanhassa Kiinassa oli "pelasta heikko, nosta vajonnutta." Tämän jalon politiikan vuoksia Kiina kukoisti tuhansia vuosia ja Annam, Burma, Korea, Siam ja muut pienet valtiot onnistuivat säilyttämään itsenäisyytensä. Eurooppalaisen vaikutuksen pyyhkiessä yli idän Ranska otti haltuunsa Annamin, Iso-Britannia Burman ja Japani Korean. Jos haluamme Kiinan voiman kasvavan meidän ei pidä ainoastaan palauttaa kansallista asemaamme, vaan meidän tulee osoittaa suurta vastuuta muuta maailmaa kohtaan. Ellei Kiina pysty kantamaan tätä vastuuta Kiina tulee olemaan suuri vahinko maailmalle eikä suinkaan etu riippumatta siitä kuinka vahva se on. Mikä oikeastaan on velvollisuutemme maailmaa kohtaan? Se tie jota suurvallat nykyään kulkevat merkitsee muiden valtioiden tuhoa, jos Kiina tullessaan vahvaksi haluaisi murskata muita maita ja kopioida suurvaltojen imperialismia me vain seuraisimme heidän jälkiään. Kaikkein ensimmäiseksi meidän on päätettävä oma politiikkamme. Ainoastaan mikäli "me pelastamme heikon ja nostamme vajonneen" me toteuttaisimme jumalaista velvollisuuttamme kansakuntana. Meidän pitää avustaa pienempiä kansoja ja vastustaa suurvaltoja tässä maailmassa. Jos kaikki tämän maan ihmiset ryhtyvät tähän tarkoitukseen, meidän kansankuntamme tulee kukoistamaan, muutoin meillä taas ei ole mitään toivoa. Vannokaamme jo tänään, ennen kuin Kiinan kehitys on alkanut, että tulemme "pelastamaan heikon ja nostamaan vajonneen". Sitten, kun meistä on tullut vahvoja ja katsomme omia kärsimyksiämme suurvaltojen poliittisen ja taloudellisen painostuksen alla jo menneenä aikana ja näemme heikompien, pienempien kansojen kokevan samaa kohtaloa me tulemme nousemaan ja tuhoamaan tuon imperialismin. Silloin me todella "hallinnoimme valtiota ja rauhoitamme maailman."

Jos haluamme saavuttaa tämän ideaalin tulevaisuudessa meidän täytyy nyt herättää kansallinen henkemme, palauttaa kansakuntamme asema, yhdistää maailma meidän muinaisen rauhan ja rakkauden moraalimme nimissä ja saattaa voimaan universaali tasa-arvon ja veljeyden järjestys. Tämä on suuri vastuu, joka kehittyy meidän 400 miljoonastamme ja koskee meidän 400 miljoonaamme. Te, hyvät herrat, olette osa meidän 400 miljoonaamme. Teidän täytyy kantaa tämä vastuu ja tehdä näkyväksi kansakuntamme todellinen henki.

Sun Yat-sen Maaliskuun 2. 1924