Väestömäärän nousut ja laskut ovat muinaisista ajoista asti esittäneet merkittävää roolia kansakuntien syntymisissä ja kuolemissa. Tämä on luonnonvalinnan laki. Koska ihmiskunta ei ole pystynyt vastustamaan luonnonvalinnan voimaa monet vanhat ja loistavat sivilisaatiot ovat hävinneet jälkeä jättämättä. Meidän kiinalainen kansakuntamme on myös muinainen yli 4000 vuoden todellisella historiallaan. Vaikka luonnonvoimat ovat jatkuvasti vaikuttaneet meihin muistamattomista ajoista asti, niin luonto ei ole ainoastaan sallinut rodun jatkua, vaan tehnyt meistä erinomaisen omanlaisiamme.
Me olemme lisääntyneet 400 miljoonaisiksi ja olemme yhä maailman lukumääräisin ja laajin kansakunta. Olemme nauttineet luonnon siunauksesta suuremmassa määrin kuin mikään muu kansakunta niin, että neljän vuosituhannen luonnonmullistusten, kansainvaellusten ja muiden muutosten keskellä olemme nähneet sivilisaatiomme vain edistyvän ja kansakuntamme pysyvän vapaana rappiosta. Sukupolvi on seurannut toistaan ja olemme yhä maailman kultivoituneimpia ihmisiä.
Koska kansakunta on selvinnyt lukemattomista takaiskuista ja katastrofeista esiintyy ymmärrettävästi optimismia, jonka mukaan kansakunta ei voi kadota oli edessä mitä tahansa. Tämän suuntaisesta puheesta ja toivosta ajattelen, että se on vääränlaista toivoa. Jos kyse olisi pelkästä luonnonvalinnasta kansakuntamme voisi kansakuntana selvitä, mutta kehitys tässä maailmassa ei riipu ainoastaan luonnonvoimista, vaan se riippuu luonnon voimien ja ihmisten voimien yhdistelmästä. Inhimilliset tavoitteet voivat syrjäyttää luonnon tavoitteet ja ”ihmisen työ voi ylittää taivaat”. Näistä ihmistekoisista voimista potentiaalisimpia ovat poliittiset voimat ja taloudelliset voimat. Niillä on suurempi valta kansakuntien nousuun ja tuhoon kuin on luonnonvoimilla ja meidän kansakuntamme, ajautuneena nykyaikaisen maailman muutosten virtaan ei ainoastaan tunne näiden kahden voiman painetta, vaan on hukkumassa pahuuteen, joka on noiden voimien synnyttämää.
Näiden tuhansien vuosien aikana Kiina on kahdesti murskattu täydelliseen alistumiseen poliittisella voimalla. Mongolien ja mantsujen dynastiat ovat sen tehneet. Noina molempina kertoina menetimme maamme pienemmälle, emme suuremmalle kansalle. Siksi, vaikka Kiina onkin kahdesti poliittisesti alistettu, ei rotumme ole vakavasti vioittunut.
Mutta poliittiset ja taloudelliset voimat toimivat paljon luonnonvalinnan voimia nopeammin ja voivat helpommin poistaa suurenkin rodun juurineen. Jos Kiinaan vaikuttaisi vain luonnonvalinta se voisi aivan hyvin pysyä kasassa seuraavankin vuosisadan, mutta jos poliittiset ja taloudelliset voimat sen murskaavat se tulee suurvaltojen hävittämäksi. Ja, vaikka suuri määrämme ei tällä tavalla täysin katoaisikaan, jäävät jäljelle myös luonnonvalinnan voimat pyyhkimään meitä pois. Tästä eteenpäin kiinan kansa tulee tuntemaan sekä luonnonvoimien, että poliittisten ja taloudellisten voimien yhtäaikaisen paineen, joten meidän on nyt nähtävä kuinka kriittisessä tilanteessa rotumme on tällä hetkellä.
Kiina on ollut lännen poliittisen voiman alistamana vuosisadan verran. Viime vuosisadan aikana Kiina menetti suuren osan alueestaan. Valtojen asenne oli jotain tällaista: Koska Kiina ei koskaan herää eikä pysty hallitsemaan itseään he valtaisivat pistemäisiä alueita rannikolta kuten Dairenin, Weihaiwein ja Kowloonin leikelläkseen Kiinan palasiksi. Vallankumouksen puhjettua vallat ymmärsivät, että Kiina oli vielä elossa ja luopuivat sen leikkelemisen ideasta. Valtojen katsellessa Kiinaa ahneesti jotkut vastavallankumoukselliset kertoivat heille, että vallankumous nostattaisi vain Kiinan pilkkomista helpottavaa hajaannusta, mutta tulos olikin päinvastainen. Siksi turhautuneet ulkomaiset laativat nyt uusia suunnitelmia Kiinaa vastaan.
Aiemmassa historiassa aluemenetyksiämme ovat olleet Korea, Taiwan ( Formosa ), Pescadorit ja sen kaltaiset alueet Kiinalais-Japanilaisen sodan seurauksena Japanille luovutettuina. Sitä ennen olemme menettäneet Burman ja Annamin. Kiina antoi lievää vastustusta Annamin luovutuksen aikana. Chen-nan Kuanin taistelu eteläisellä rintamalla oli voitokas, mutta jälkeenpäin Kiina oli niin Ranskan pelottama että luovutti Annamin Ranskalle, jonka kanssa Kiina teki rauhan. Sekä Burma, että Annam olivat molemmat Kiinan vanhaa aluetta ja heti, kun Annam oli luovutettu Ranskalle Englanti valtasi Burman. Vielä sitä aiemmassa historiassa alueellisia menetyksiä olivat Amur- ja Ussuri jokien lähteet ja sitä ennen pohjoiseen Ili, Khohand ja Amur, eli alueet joita äskettäin nimitettiin Kauko-Idän tasavallaksi. Ja kaikki nuo alueet Kiina luovutti ulkomaisille, kuin kädet sidottuina ja juuri edes kyselemättä. Vastavuoroisesti on ollut pieniä maita jotka aikoinaan ovat maksaneet veroa Kiinalle kuten Loochoo saaret, Siam, Borneo, Sulu saaristo, Java, Ceylon, Nepal, Bhutan. Kiinan keisarikunnan alue oli sen suurimman voiman aikana erittäin laaja ulottuen pohjoiseen yli Amurin, etelään yli Himalajan, itään Kiinan merelle ja länteen T’sung Liniin.
Kiinan vallankumouksen jälkeen vallat oppivat, että olisi aina vain vaikeampaa paloitella Kiinaa poliittisella voimalla. Kiina, joka nyt oli oppinut kuinka nousta kapinaan mantsujen hallintoa vastaan, tulisi varmasti jonain päivänä nousemaan myös valtojen poliittista kontrollia vastaan.
Jouduttuaan tähän vaikeaan tilanteeseen he ovat vähentäneet poliittista aktiviteettiaan Kiinaa vastaan, mutta käyttävät nyt sen sijaan taloudellista painetta pitääkseen meidät matalalla. Taloudellinen sorto on vakavampaa kuin poliittinen sorto. Poliittinen sorto on näkyvä asia. Tavallinen kansakin nousee helposti poliittista sortoa vastaan, mutta ei välttämättä edes huomaa taloudellista sortoa. Kiina on saanut jo muutaman vuosikymmenen kokea taloudellista sortoa valtojen taholta, mutta monetkaan eivät näytä juuri häiriintyneen siitä.
Seurauksena on, että Kiina näyttää kaikkialla muuttuvan valtojen siirtomaaksi. Kansakunnan kansalaiset kuvittelevat yhä vielä, että olemme vain osittainen siirtomaa ja tuudittautuvat tuohon ajatukseen, mutta todellisuudessa meitä murjotaan valtojen taholta taloudellisella voimalla suuremmassa määrin kuin, jos olisimme täydellinen siirtomaa. Kiina ei ole yhden kansakunnan siirtomaa vaan kaikkien, emmekä me ole yhden maan orjia vaan kaikkien. Ajattelen, että meitä pitäisi ( semikolonnian sijaan ) kutsua hypokolonniaksi.
Entä kuinka muut maat yleensä kohtaavat ulkopuolisen taloudellisen painostuksen ja estävät ulkopuolisten taloudellisten voimien invaasion. Useimmiten tulleilla, jotka suojaavat taloudellista kehitystä näiden maiden sisällä. Aivan kuten satamat linnoitetaan sotilaallisen hyökkäyksen varalta antavat ulkomaisiin tavaroihin kohdistuneet tullit paikalliselle teollisuudelle tilaa kehittyä ja kansakunnan taloudelle mahdollisuuksia. Suojatullien tarkoituksena on verottaa tuontitavaraa ankarasti vapaasti tarjolla olevan kotimaisen tavaran ollessa verosta vapaata.
Mikä on Kiinan tilanne nyt? Ennen kuin kiinalla oli ulkomaankauppaa ihmisten käyttämät tavarat olivat heidän itsensä käsin tekemiä. Ikivanha sanonta “Mies muokkaa maata ja nainen kutoo” osoittaa, että maanviljelys ja vaatteiden valmistus olivat Kiinan vanhimmat teollisuuden muodot. Ulkomaisia tavaroita alkoi tulla maahan. Alhaisten tullien vuoksi ulkomaiset vaatteet olivat kotimaisia halvempia. Kun vielä jotkut luokat suosivat ulkomaisia vaatteita enemmän, kuin kotimaisia oli tämä teollisuuden ala tuhottu. Tämän vanhan käsiteollisuuden muodon tuhouduttua monet ihmiset menettivät työnsä ja jäivät toimettomiksi. Tämä on ulkomaisen taloudellisen painostuksen seuraus. Poliittisen painostuksen siis havaitsevat helposti myös tietämättömät luokat, mutta taloudellinen painostus on hämärä asia, jota monenkin meistä on vaikeaa huomata. Jotkut jopa ottavat raskaan syyn omille niskoilleen. Kiinan avattua markkinansa ulkomaankaupalle on markkinoiden epätasapaino tasaisesti kasvamassa yhä rehottavammaksi.
Sitten on ulkomaisten pankkien aiheuttama taloudellinen painostus. Kiinalaiseen psykologiaan kuuluu nykyisin suuri epäluottamus omia ja vahva luottamus ulkomaisia pankkeja kohtaan. Jotkut jopa varastoivat ulkomaista paperivaluuttaa kiinalaisen hopeavaluutan sijaan. Ja syy on, että tavallinen kansa on myrkytetty ulkomaiden taloudellisella hallinnalla.
Ulkomaisten seteleiden lisäksi on valuutanvaihto. Me satamien kiinalaiset luotamme ulkomaisiin pankkeihin myös siinä. Mutta vaihtaessaan valuuttaa kiinalaiseen rahaan ulkomainen pankki ei saavuta ainoastaan normaalia yhden ja puolen prosentin korkoa pankkikorkona, vaan ansaitsee siirrosta muin tavoin.
Ulkomaisten pankkien valta näkyy myös niiden talletuksissa. Jos kiinalaisella on rahaa ja hän haluaa tallettaa sen pankkiin hän ei aikaile kyselläkseen onko kiinalaisella pankilla paljon vai vähän pääomaa ja antaako se korkeaa vai matalaa korkoa. Kuitenkin heti, kun hän huomaa, että pankkia hoitaa hänen maanmiehensä hän olettaa, että se on luultavasti huonosti hoidettu. Ulkomaalaisen pankin luotettavuutta hän ei kyseenalaista, tai kysele millaista korkoa se maksaa, jos hän kuulee, että pankkia johtavat ulkomaalaiset ja se pitää ulkona ulkomaalaista kylttiä hän vain nielaisee syötin, tuntee olonsa hyvin turvalliseksi ja investoi rahansa. Vaikka korko olisi hyvin alhainen hän on tyytyväinen. Näin ulkomainen pankki, näkemättä mitään vaivaa, ottaa kiinalaista rahaa ja tekee sillä voittoa. Syy tähän tutkivan kiinnostuksen katoamiseen ulkomaalaisia pankkeja kohtaan on jälleen ulkomaisen taloudellisen kontrollin vesittävä ja mitätöivä vaikutus. Pelkästään ulkomaisten pankkien voittojen, ja pelkissä paperirahaan liittyvissä asioissa, täytyy olla 100, 000, 000 dollarin luokkaa vuodessa.
Ulkomaisten pankkien ohella on rahtikuluja. Ulkomaille lähtevä kiinalainen tavara on riippuvaista ulkomaisista kuljetuksista ja jopa sellaisista sisäsatamista kuin Hankow, Changsa ja Canton lähtevä tavara kuljetetaan suurimmaksi osaksi ulkomaisilla laivoilla. Jos Kiina kuljettaa 100,000,000 dollarin edestä tavaraa Eurooppaan on 10,000,000 maksettava rahdeista.
Vielä yhtä menetystä kannattaa harkita, eli osakekeinottelusta syntyvää. Toimiluvan omaavat ulkomaalaiset käyttävät hyväkseen heikko kohtaa kiinalaisessa luonteessa - rahanhimoa - tarjoten päivittäisiä mahdollisuuksia pienelle keinottelulle ja aina kerran muutamassa vuodessa jotain suurta mahdollisuutta, joka nostaa pelihimoa kiinalaisten keskuudessa huippuunsa. Näin tavallinen pieni sijoitustoiminta kasvaa suuriin mittoihin.
Tästä Kiinan taloudellisesta hallinnasta ja jatkuvista vuosittaisista vahingoista johtuen Kiinan talous ei ole vapaa kehittymään, eikä tavallisilla ihmisillä ole kunnollisia elinmahdollisuuksia. Tämä taloudellinen hallinta on pahempaa, kuin miljoona meidät tappamaan valmiina olevaa sotilasta. Ulkomaisen imperialismin tukiessa tätä taloudellista alistusta, ovat kiinalaisten ongelmat päivittäin yhä raskaampia, työttömyys päivittäin kasvavaa ja maan voima ratkaista ongelmia, tämän kaiken seurauksena, jatkuvasti heikkenevä.
Viimeisen sadan vuoden aikana Kiina on alkanut kärsiä väestöongelmista. Kiinalaiset eivät lisäänny kun muut populaatiot kasvavat. Nykyisin me kärsimme myös ulkopuolisten poliittisesta ja taloudellisesta ylivallasta. Ellemme enää pysty löytämään ratkaisuja näihin painaviin ongelmiin niin ei ole väliä kuinka laaja Kiinan alue on ja kuinka suuri on sen väestö, vaan seuraava vuosisata tulee näkemään maamme kadonneena ja rotumme tuhottuna. Nyt kun ymmärrämme poliittisen hallinnan merkityksen ja taloudellisen hallinnan vielä suuremman merkityksen, niin emme enää voi uhota, että 400 miljoonaa kiinalaista eivät ole helposti tuhottavissa.
Kertaakaan aikaisemmin vuosituhansiensa aikana Kiina ei ole tuntenut tällaista kolmen voiman painoa yhdellä kertaa. Kiinan kansakunnan tulevaisuus on riippuvainen siitä pystymmekö löytämään keinot noiden voimien murtamiseen.
Sun Yat-sen 3. helmikuuta 1924
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti