Kansan kolme periaatetta. Nationalismi 1.

Hyvät herrat!

Tänään aiheena ovat Kansan kolme periaatetta. Se mitä ne ovat. Yksinkertaisimmin ne ovat periaatteet, jotka johtavat kansakuntamme pelastukseen. Kysymykseen mikä on periaate voidaan vastata, että se on idea, usko ja voima. Ihmisten alkaessa tutkia ongelman ydintä kehittyy yleensä ensimmäisenä idea. Idean selkeytyessä alkaa nousta usko ja tuosta uskosta syntyy voima. Periaatteen täytyy siis saada alkunsa ideasta, idean täytyy tuottaa uskoa ja tuon uskon täytyy synnyttää voima, ennen kuin voidaan puhua todellisesta periaatteesta.

Me toteamme, että Kansan kolme periaatetta pelastavat kansakuntamme koska ne tulevat nostamaan Kiinan tasavertaiseksi muiden kansakuntien kanssa. Näin tulee käymään niin kansainvälisissä suhteissa, hallinnossa kuin taloudellisessa elämässäkin. Sen kautta Kiina voi pysyvästi säilyä tässä maailmassa. Kansan kolme periaatetta ovat kansankuntamme pelastavia periaatteita ja voimme hyvällä syyllä esittää kysymyksen eikö meidän Kiinamme ole tänään pelastuksen tarpeessa? Mikäli koemme, että on, niin luokaamme silloin uskoa Kansan kolmeen periaatteeseen ja meidän uskomme tulee synnyttämään sen voiman, joka pelastaa Kiinan.

Nationalismin periaatteesta voisin lyhyesti sanoa, että se on sama asia kuin valtion perustaminen. Kiinalaiset ihmiset ovat aina osoittaneet suurinta uskollisuutta perheelle ja klaanille minkä tuloksena Kiinassa on niiden sisäistä vahvaa yhteyttä, mutta ei todellista nationalismia. Ulkomaiset ihmiset sanovat, että olemme kuin irtonaista hiekkaa. Miksi on näin? Yksinkertaisesti siksi, koska ihmisemme ovat osoittaneet uskollisuutta perheelle ja klaanille, mutta eivät kansakunnalle. Kiinassa ei ole ollut aitoa nationalismia. Perhe ja klaani ovat olleet vahvoja yhdistäviä tekijöitä ja yhä uudestaan ja uudestaan kiinalaiset ovat uhranneet itsensä, perheensä ja elämänsä puolustaakseen klaania, mutta kansakuntaa ei koskaan ole koettu tuon ylivoimaisen uhrautumishengen arvoiseksi. Kiinalainen yhteydentunto on pysähtynyt klaaneihin, eikä se koskaan ole laajentunut kansakuntaan.

Yksinkertainen väitteeni, että nationalismin periaate on sama kuin valtion perustaminen on käyttökelpoinen Kiinassa, mutta ei lännessä. Syynä on se, että Kiina on Chin ja Han dynastioista lähtien kehittynyt yhdeksi valtioksi yhdestä rodusta. Ulkomaat taas ovat kehittyneet moniksi valtioiksi yhdestä rodusta ja toisaalta liitäneet monia rotuja yhteen valtioon. Esimerkiksi maailman tällä hetkellä voimakkain valtio Englanti on, alkujaan valkoisen rodun luomuksena, liittänyt itseensä ruskeaa, mustaa ja muutakin rotua muodostaakseen brittiläisen imperiumin. Siksi väite, että rotu tai kansankunta on sama kuin valtio ei pidä lainkaan paikkaansa Englannissa. Me kaikki tiedämme, että Englannin perustajat ovat anglosaksista rotua, mutta tuo rotu ei rajoittunut Englantiin. Yhdysvalloissakin on paljon tuota heimoa. Ottaen siis ulkomaat huomioon emme voi sanoa, että rotu ja valtio ovat sama asia, vaan niiden välillä on selvä ero.

Paras tapa erottaa nuo kaksi selkeästi on tutkia voimia, jotka ovat muodostaneet molemmat. Rotu tai kansallisuus on yksinkertaisesti sanottuna muodostunut luonnonvoimien kautta, kun valtiot taas ovat muodostuneet asevoimien avulla. Kiinan poliittisesta historiasta löytyy tästä kuvaus. Me sanomme, että wangtao – kuninkaallinen tie tai oikeudenmukaisuuden tie – seuraa luontoa. Luonnonvoima on siis kuninkaallinen tie, jota myötä on muodostunut rotu. Asevoima on pa-tao – voiman tie – ja ryhmä, joka on muodostunut voiman tietä on valtio. Aikojen alusta asti ei yhtään valtiota ole muodostettu ilman voimaa. Rodun tai kansakunnan muodostuminen on varsin erilaista. Ne kasvavat kokonaisuudessaan luonnosta ilman mitään tietoisesti toteutettua voimaa. Tästä syystä me sanomme, että ryhmä joka on kehittynyt kuninkaallista tietä luonnon voimasta on rotu ja ryhmä, joka on kehittynyt voiman tietä ihmisten toimesta on valtio. Tässä siis on ero rodun ja valtion välillä.

Alkujaan ihminen oli eläinlaji, mutta hän on kuitenkin jo erkaantunut suuresti tavallisesta siipikarjasta ja pedoista. Hän on ”kaiken luomisen sielu.” Ensin ihminen on eriytynyt viideksi pääroduksi; valkoiseksi, mustaksi, punaiseksi, keltaiseksi ja ruskeaksi. Edelleen toisistamme eriytymällä olemme muodostaneet monia alarotua kuten aasialaiset rodut: mongolialainen, malaijilainen. Japanilainen, mantsurialainen ja kiinalainen. Ne voimat, jotka loivat nämä rodut ovat yleisesti ottaen luonnonvoimia, mutta analysoidessamme niitä huomaamme ne melko monimutkaisiksi.

Suurin yhdistävä voima on veri. Kiinalaiset kuuluvat keltaiseen rotuun, koska heidän verenperintönsä on keltaisen rodun verenperintöä. Esi-isien veri on perinnöllisyyden kautta siirtynyt alaspäin rodun mukana tehden samalla verisukulaisuudesta mahtavan voiman.

Toinen suuri voima on elinympäristö. Elannon ansaitsemisen tavat ovat vaihdelleet ja elinympäristö on muovannut rotueroja. Mongolit seurasivat ruohoa ja vettä. He elivät paimentolaisen elämää pysähtyen aina välillä paikkoihin, joissa oli ruohoa ja vettä. Näistä paimentolaisten tavoista kehittyi hiljalleen rotu, joka ilmensi itsensä äkillisenä mongolien voiman nousuna.

Kolmas suuri muodostava voima on kieli. Ulkomaalaisen rodun oppiessa kielemme he sulautuvat meihin helpommin ja liittyvät aikojen kuluessa haihtumalla meidän rotuumme. Vastaavasti oppiessamme itse vieraita kieliä sulaudumme helposti ulkomaalaisiin. Kun kieli on sama ja veri on samaa sulautuminen vain helpottuu. Kieli on siis yksi suurista rotuja muodostavista voimista.

Neljäntenä tulee uskonto. Ihmiset, jotka palvovat samoja jumalia tai samoja esi-isiä tapaavat muodostaa yhden rodun. Uskonto on rotujen kehittymisessä erittäin vahva voima.

Viidentenä voimana tulevat tottumukset ja tavat. Kun ihmisillä on huomattavan samanlaiset tavat ja tottumukset he aikaa myöten muodostavat yhden rodun.

Milloin huomaamme erilaisten ihmisten yhdenmukaistuvan ja muodostavan rotua meidän on pidettävä silmällä noiden viiden voiman kehitystä. Verisukulaisuuden, yhteisten elinolosuhteiden yhteisen kielen, yhteisen uskonnon ja yhteisten tapojen ja tottumusten, silloin, kun en eivät ole sotilaallisen valloituksen, vaan luonnollisen kehityksen tulosta. Näiden viiden luonnollisen voiman ja asevoiman vertaileminen auttaa meitä tekemään eron rodun ( kansakunnan ) ja valtion välillä.

Jos haluamme pelastaa Kiinan ja säilyttää kiinalaisen rodun meidän täytyy ehdottomasti korostaa nationalismia. Se on selvää sen valossa mitä huomaamme muinaisten ja nykyisten rotujen kehityksestä. Voidaksemme valaista tämän periaatteen merkitystä kiinalaisten pelastukselle meidän täytyy ensin ymmärtää periaate selkeästi. Kiinalaiseen rotuun kuuluu 400 miljoonaa ihmistä, jotka ovat suurimmalta osin hankiinalaista rotua yhteisine verineen, yhteisine kielineen, yhteisine uskontoineen ja yhteisine tapoineen. Siis yksi, puhdas rotu.

Mikä on sitten asemamme maailmassa? Muihin verrattuna meillä on suurin populaatio ja vanhin kulttuuri, jonka jatkumo on kestänyt jo 4000 vuotta. Meidän pitäisi siis olla samalla tasolla Euroopan ja Amerikan kansojen kanssa, mutta kiinalaisilla on ainoastaan perhe- ja klaaniryhmiä, eikä maassamme ole kansallista henkeä. Huolimatta 400 miljoonasta kiinalaisesta emme ole kuin irtonaista hiekkaa. Olemme maailman köyhin ja heikoin kansakunta. Olemme kansainvälisissä suhteissa huonoimmassa ja alistetuimmassa asemassa. Muu ihmiskunta on leikkaava veitsi ja tarjottavissa oleva ateria, me olemme vain kalaa ja lihaa. Tilanteemme on äärimmäisen uhanalainen. Ellemme rehellisesti edistä nationalismia ja kokoa noita 400 miljoonaa kansakunnaksi kohtaamme maamme menettämisen tragedian ja rotumme tuhoutumisen. Vaaran torjumiseksi meidän tulee puolustaa nationalismia ja käyttää kansallista henkeä maan pelastamiseen.

Maailman viime vuosisataisen väestökehityksen vertailu on erittäin paljastavaa: Yhdysvallat 1000 prosenttia; Englanti 300 prosenttia; Japani myös 300 prosenttia; Venäjä 400 prosenttia; Saksa 250 prosenttia; Ranska 25 prosenttia. Nuo suuret luvut ovat seurausta tieteen ja lääkintätaidon kehityksestä ja sellaisesta hygieenisten olojen parantumisesta, jotka ovat omiaan vähentämään kuolleisuutta ja lisäämään syntyvyyttä. Mitä merkitystä noiden populaatioiden määrän kehityksellä sitten on Kiinalle? Vertaillessani niiden kehitystä Kiinan vastaavaan kehitykseen vapisen.

Tällä vuosisadalla maailman väestö tulee varmasti kaksinkertaistumaan muutamaan kertaan. Maailman kokonaispinta-alaa ja väestömääriä vertailtaessa huomaa, että maailma kärsii jo nyt ylikansoituksesta. On sanottu, että äskeinen sota Euroopassa oli sota paikasta auringossa. Euroopan maat ovat laajemmin ajateltuna lähellä jäistä aluetta ja yksi sodan syistä oli taistelu päiväntasaajan alueen lämpimistä maista. Siis kirjaimellisestikin taistelu enemmästä auringonvalosta. Kiinan ilmasto on mitä miellyttävin ja luonnonvaroja on mitä yltäkylläisimmin. Syy miksi ulkomaat eivät vain saman tien valloita Kiinaa on ainoastaan se, että heidän populaationsa ovat vielä omaamme pienempiä. Sadassa vuodessa heidän populaationsa kuitenkin kasvavat ja meidän ei. Enemmistö alistaa vähemmistön ja Kiina niellään väistämättä. Kiina ei silloin menetä ainoastaan itsenäisyyttään vaan katoaa. Kiinalaiset sulautuvat voittajiin ja rotu lakkaa olemasta. Mongolit ja Mantsut tulivat valloittajina pienempinä joukkoina valloittamaan suuremmat määrät ja yrittäen tehdä nämä orjikseen. Mikäli läntiset suurvallat tulevat alistamaan Kiinan ne tulevat tekemään sen lukumäärältään suurempina, käyden lukumäärältään vähäisempien yli. Ja tuon ajan tullessa heillä ei ole meille mitään käyttöä, eikä meitä arvosteta edes orjien tasolle.

Sun Yat-sen Tammikuun 27. 1924